Miten muotoutui se Suomi, jota mainostetaan maailman eturivin koulutusyhteiskuntana?

Suomen menestystarinan pohjustivat 1960-luvulta eteenpäin taloudellis-sosiaaliset rakennemuutokset, uudenlainen yhteiskuntasuunnittelu sekä poliittiset, kulttuuriset ja pedagogiset kamppailut. Sotien jälkeen valmistellut koulutusuudistukset toteutettiin 1960–1980-luvulla osana hyvinvointivaltion rakentamista: yhtenäinen peruskoulu luotiin, korkeakouluverkkoa laajennettiin ja keskiasteen koulutus uudistettiin. Kasvatuksen kenttä rakennettiin koulutusjärjestelmäksi, joka ulottuu päiväkodista ikäihmisten yliopistoon.
Hyvinvointivaltion koulutusuudistuksia ohjanneet ajattelutavat kyseenalaistettiin 1980-luvun alussa. Globalisaation ja Euroopan yhdentymisen aikakaudella tieto, osaaminen ja innovaatio nostettiin Suomen keinoiksi selviytyä globaalissa talouskilpailussa. Kilpailun ja valinnanvapauden aatteet ovat saaneet tukea ylikansallisista ajatusmalleista, joita erityisesti OECD on edistänyt. Julkinen koulutusjärjestelmä on kuitenkin säilyttänyt Suomessa asemansa, ja luja luottamus koulutukseen on 2000-luvun Suomessa kansallisen konsensuksen ydinainesta.

Tiedon ja osaamisen Suomi on Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historia -teossarjan kolmas ja viimeinen osa.