Kimmo Lehtosen väitös perustuu kuuteen artikkeliin, joissa käsitellään visuaalisen merkityksen ongelmaa intensiivisenä kuvan sisällöllisenä tekijänä. Työ tarkastelee mediakuvan tapaa esittää itsensä ja myös se, missä määrin mediakuva metaforisoituu suhteessa lajityyppiin tullessaan julkaistuksi. Samalla kysytään, voidaanko tällainen visuaalinen esitys tulkita argumentiksi. Päämääränä on luoda nykykulttuurintutkimukseen uusia analyyttisiä ideoita visuaalisen esityksen sisällön analyysiin retoriikan käsiteapparaattia hyödyntäen.