Me suomalaiset olemme olleet keksijäkansan maineessa, mutta todellisuudessa tuo käsitys on pitkälti harhakuva. Oikeampi arvio on, että Suomessa syntyy runsaasti keksinnöllisiä ideoita, mutta vain osa niistä saadaan innovaatiojärjestelmän heikkouksien vuoksi vietyä kehittelyyn ja vielä harvempi markkinoille saakka.

Kun Suomen innovaatiojärjestelmä tuottaa tulosta asiantuntijan mukaan vain kymmenesosa siitä, mitä muualla maailmassa samalla panostuksella saadan aikaan, niin mistä oikein on kyse?

Turhasta tutkimuksesta syntyvä miljardien tuhlaus, harjoitetut resurssit, ideoiden varastaminen maan tapana, rahoituksen niukkuus, keksijäkoulutuksen- ja pelisääntöjen puutteet, julkisten toimijoiden vääristävä tiedotus, piilotteleva konsensus - siinä joitakin innovaatioiden kehittämistä estäviä ongelmia.

Onko aliarvostettu keksijä työn ja hyvinvoinnin tärkein alkutuottaja? Miksi tiedotusvälineet ovat niin pihalla koko innovaatiotaloudesta? Miksi kasvun perimmäistä lähdettä, keksintö- ja innovaatiotoimintaa, on vaalittu kehnosti? Johtuvatko ongelmat perimmiltään vesittävästä konsensuspolitiikasta? Siitä, että poliittiset puolueet ovat tavoitelleet omaa etuaan, eivätkä kansakunnan etua? Kirja etsii ja antaa vastauksia myös noihin kysymyksiin.