Tämä teos kertoo Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran 100-vuotishistorian. Seura perustettiin vuonna 1891. Uuden seuran keskeisiä linjanvetäjiä olivat puheenjohtaja Gustaf Johansson ja sihteeri Jaakko Päivärinta. Johanssonin ajama teologiseen tiedeyhteisöön integroituvan julkaisemisen malli jäi voitolle, Päivärinnan suosittelema kansanvalistusohjelma puolestaan taustalle. Johanssonin ja seuran muutto Savonlinnaan johti kuitenkin pian seuran toiminnan hiipumiseen useaksi vuodeksi.

Teologisen lauantaiseuran johtoon kuulunut Erkki Kaila herätti vuodesta 1905 lähtien Teologisen kirjallisuusseuran uuteen nousuun. Kirkollinen uudistusliike tarvitsi tuekseen alan tieteellistä tutkimusta, jolle tarvittiin julkaisukanava. Kailan kauden lopulla kuvaan tulivat oppikirjojen ja synodaalikirjoitusten lisäksi eri oppiaineiden teologiset väitöskirjat. Useat niiden kirjoittajista sijoittuivat professoreiksi teologiseen tiedekuntaan.

Lennart Pinomaa tuki ensin seuran sihteerinä ja pian sen jälkeen puheenjohtajana julkaisutoiminnan sitoutumista yliopistoyhteyteen. Pinomaan johdolla syntyi seuran varsinaisen julkaisusarjan rinnalle Theologia fennica -sarja, jonka tavoitteena oli välittää tietoa suomalaisesta eri oppialojen teologisesta tutkimuksesta saksan ja englannin kielellä alan ulkomaisille tutkijoille.

Teologisen kirjallisuusseuran johto koki 1970-luvun alussa nuorennusleikkauksen, joka liittyi teologisen tiedekunnan nuoremman opettajakunnan aseman vahvistumiseen. Eeva Martikainen toimi aluksi seuran ensimmäisenä naissihteerinä ja pian sen jälkeen pitkäaikaisena puheenjohtajana. Tieteellisten monografioiden ja väitöskirjojen määrä yli kaksinkertaistui edellisiin vuosikymmeniin verrattuna.