Kivikko oli kirjaimellisesti eri maata aina vuoteen 1931, jolloin se liitettiin Kemiin. Kaupunginosa tunnettiin Suomessa laajalti, sillä varsinkin kieltolakiaikana se oli usein otsikoissa. Meno oli reipasta ja kasvatti kivikkolaisista omanlaisiansa ihmisiä. Asiat sanottiin suoraan ja konstailematta. Maine seurasi pitkään.

Kivikon identiteetti kärsi kolauksen vasta, kun ohitustie halkaisi kaupunginosan 1970-luvun lopulla kahtia. Sitä ennen oli kuitenkin saatu koulu jo 1960-luvulla.

Tässä kirjassa valotetaan Kivikon erikoista historiaa: siirtolaisten rakentamaa mökkiperää ja sen alkuperäisiä asukkaita, kansalaissodan kipeitä muistoja, kieltolakiaikaa ja neuvostoloikkareita, sankarivainajia ja saksalaisyhteistyötä, kerrotaan myös Moskovan Tiltun ohjeista, kuvataan Kemin taistelun aikaista evakkoa, sotien jälkeä, hartiapankkia, kovanyrkkisiä Kivikon jätkiä ja upeita tyttöjä, Ruotsiin muuttoa, erikoisia henkilöhahmoja – ja paljon muuta.

Kirja perustuu liki sadan entisen ja nykyisen kivikkolaisen kertomuksiin. Kuvituksena valokuvia, taulukoita, karttoja.