Ennen toista maailmansotaa Suomessa ajettiin käytännössä amerikkalaisilla autoilla. Talvisodan loputtua alkoi uuden kaluston hankinta puolustusvoimien tarpeisiin. Tarvittava kalusto saatiin pääosin Yhdysvalloista. International-kuorma-autot vetivät tykkejä ja kuljettivat lavallaan McCormick-telatraktoreita. Materiaalikuljetukset hoidettiin Ford vm. 1940 -kuorma-autoilla ja henkilökuljetukset vahvoilla Ford- ja Chevrolet-henkilöautoilla.

Sodan jälkeen autotuonti lähti liikkeelle liittoutuneiden ylijäämävarastoista hankituilla maastoautoilla. Vuodesta 1946 lähtien tuotiin jo pääasiassa uusia kuorma-autoja. Jenkkiautot olivat erinomaisia Suomelle. Autot olivat rakenteeltaan yksinkertaisia, kestäviä ja kaiken lisäksi edullisia hankkia.

Muutos tapahtui 1950-luvulla. Eurooppalaisiin kuorma-autoihin tuli dieselmoottorit amerikkalaisten pitäytyessä bensiinimoottoreissa. Henkilöautot kasvoivat kooltaan ja samalla kallistuivat. Tämä romahdutti amerikkalaisen autokannan Suomessa. Myöhemmin uusi jenkkiautojen yleistyminen tapahtui harrasteautojen muodossa ja Suomessa onkin tänä päivänä merkittävimmät amerikkalaiset henkilöautomerkit hyvin edustettuina.

Tämä Markku Mäkipirtin kahdeksas ajoneuvohistoriaa käsittelevä teos esittelee laajasti Suomen ajoneuvorekisterissä olleita amerikkalaisia autoja vuosilta 1904-1959. Kirjassa on lähes 600 valokuvaa yli 300 automallista. Lisäksi kirjassa on teknillisiä tietoja, autokantoja eri vuosikymmeniltä ja rekisteröintimääriä vuodesta 1951.