Arki täyttyy odottelusta, epävarmuudesta ja pettymyksistä. Päivät kuluvat hakemuksia laatiessa. Työttömän aika ei ole vapaa-aikaa eikä työaikaa – se on sinnittelyä, joka syö voimat.

Vakituista työpaikkaa on yhä vaikeampi saada, ja kovassa kilpailussa moni korkeasti koulutettukin jää ilman työtä. Samalla työttömyyttä yritetään torjua pakottamalla työttömät hakemaan sellaisiakin töitä, jotka eivät työnhakijalle sovellu, ja erityisesti luovan työn tekijöiden eteen kasataan esteitä.

Passiivinen ei saisi olla, mutta vääränlainen oma-aloitteisuus voi viedä oikeuden tukiin ja karenssi katkaista toimeentulon. Rankaisevien työttömyystoimien rattaissa osa työttömistä masentuu ja menettää aloitekykynsä. Pakkoaktivointi passivoi.

Työttömyys sattuu kyseenalaistaa käsitykset työttömistä laiskoina työn välttelijöinä. Se kuvaa, millaisia ristiriitaisia vaatimuksia työttömyysturvajärjestelmä työttömille asettaa ja miten ne vaikuttavat itsetuntoon, arkeen ja tulevaisuudennäkymiin.

Teoksessa ääneen pääsevät työttömät itse. Miltä tuntuu menettää työnsä tai hakea töitä tuloksetta vuodesta toiseen?