Kun Barack Obama valittiin vuoden 2008 vaaleissa Yhdysvaltain 44. presidentiksi, kaikkialla heräsi toivo maailman ainoan supervallan uudesta suunnasta. Bushin kaksi kautta olivat herättäneet hämmästyksensekaista kauhua etenkin Euroopassa ja kylväneet tuhoa ja kuolemaa eritoten Irakissa ja Afganistanissa. Nyt kaikki muuttuisi.

Toisin kuitenkin näyttää käyneen. Rauhannobelisti ei ole lopettanut edeltäjänsä aloittamia sotia, hän ei ole pystynyt uudistamaan Bushin taloudellisesti katastrofaalista sisäpolitiikkaa eikä aloittamaan rauhan-dialogia Iranin ja Israelin kanssa.

Maailmanpolitiikkaa ja Yhdysvaltoja vahtikoiran lailla Vietnamin sodasta alkaen seurannut Tariq Ali osoittaa, kuinka amerikkalaisen politiikan jäykkyys kaventaa presidentin näennäisesti laajoja valtaoikeuksia. Obama ei ole onnistunut tekemään irtiottoa edeltäjänsä noudattamasta linjasta. Hyvät aikomukset, kauniit puheet ja kovakaan yritys eivät riitä murtamaan talouden ylivaltaa järjestelmässä, jossa poliittiset päätökset ovat kauppatavaraa. Eikä maailmanpoliisina ilmeisesti voi toimia kuin tietyllä tavalla.