EU:n vapaan liikkuvuuden periaatteiden ja jäsenvaltioiden fiskaalisten intressien välillä on vaikeasti ratkaistava ristiriita. Vapaan liikkuvuuden ja sisämarkkinatavoitteiden toteutuminen edellyttää laajaa verosyrjinnän kieltoa. EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö onkin merkittävästi rajoittanut jäsenvaltioiden toimivaltaa välittömän verotuksen alalla, mutta EU-tuomioistuin on ottanut myös jäsenvaltioiden verotukseen liittyvät intressit huomioon ratkaisuissaan.

Kirjassa tarkastellaan, miten kansainvälisen vero-oikeuden periaatteet ja jäsenvaltioiden verojärjestelmien erillisyys ovat vaikuttaneet EU-tuomioistuimen välitöntä verotusta koskevaan oikeuskäytäntöön. Tarkastelun kohteena ovat ne lähtökohdat, joiden valossa EU-tuomioistuin arvioi verosyrjinnän olemassaoloa. Lisäksi kirjassa arvioidaan kriittisesti EU-tuomioistuimen välitöntä verotusta koskevan oikeuskäytännön kehityslinjoja ja tulevaisuudennäkymiä.

Kirja on hyödyllinen kaikille, jotka tarvitsevat tietoa EU-tuomioistuimen argumentointi- ja perustelutavoista sekä ylipäänsä EU-oikeuden merkityksestä välittömän verotuksen alalla.