Muistelmia Palosen suvun elämästä.

Tämä kirja kertoo varsinaissuomalaisen Emma ja Ville Palosen perheen historiasta. Kirjassa on esitelty Emman ja Villen 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen osuneen perheen tarina. Ville toimi suutarina ja pienviljelijänä ja Emma huolehti talonpidosta ja kasvatti yhdeksää lastaan, joista yksi kuoli lapsena. Lapsista vanhin oli syntynyt 1890 ja nuorin 1909. Suuriruhtinaskunnasta alkaneen elinkaaren aikana monet asiat ehtivät muuttua niin Suomessa kuin muuallakin. Kun sisarussarjan viimeinen poistui joukostamme 1991, päättyi myös historioitsijain lyhyeksi 1900-luvuksi kutsuma aika Neuvostoliiton hajoamiseen. Mielenkiintoista kyllä, myös Palosen perheen kohtalot liittyivät suureen naapuriimme, kun Villen ja Emman tytär eli pääosan pitkästä elämästään Neuvostoliitossa, viimeiset 50 vuotta ilman kosketusta perheeseen. Uutta aikaa kuvaa sekin, että Venäjällä asuvat sukulaisemme onnistuivat vuonna 2013 palauttamaan yhteyden isoäidin kotipiiriin.

Kirjan taustana on serkkujen - vanhin syntyi 1915 ja nuorin 1951 - sukuyhteys, jota alettiin pitää yllä säännöllisillä kokoontumisella kun he havaitsivat olevansa orpoina maailmassa. Tämä ns. mikrohistoria toivottavasti valottaa Palosen vanhepien, sisarusten ja sisarusten lasten elämää ja sen olosuhteita. Kirjan kaikki kuvat eivät täytä teknisiä laatukriteereitä, mutta niiden merkitys onkin niiden sisältämässä informaatiossa.

Kirjaan sisältyy myös Emma ja Ville Palosen jälkeläisten sukutaulut, jotta me serkut, pikkuserkut ja seuraavakin polvi osaisimme tunnistaa toisemme. -Osmo Palonen.