Teoksen runot ovat tuttuun tapaan kahdella kielellä, karjalaksi ja suomeksi. Keskellä elämää, elämän ytimessä – ei sivussa eikä taustalla – tahdoin olla, kokea kaikkea ja tuntea. Tällä tunnustuksella alkaa Arkkipiispa Leon Mustelmat-teoksen toinen osa ja päättyy elämän mittasuhteiden pohdintaan herra Hershijevin kautta. Muistoissa palataan lapsuudenkotiin Savon Pielavedelle, jonne salmilaisen perheen evakkomatka Laatokan rannoilta on päättynyt sodan jälkeen.

Muistojen mukana kulkee syvä kiintymys ja kiitollisuus vanhempia sekä sisarta ja veljeä kohtaan. Tarkkasilmäinen luonnonhavaitsija on myös sodanjälkeisten jälleenrakennusvuosien silminnäkijä aikana, jolloin ihmiset avasivat vielä ovensa tuntemattomalle kulkijalle, lentojätkälle tai sunnuntaikahvikierroksella kylän taloissa kiertäneelle kahvimummolle.

Kuvaliite (mustavalko- ja värikuvia).