Kurkijoella sijaitsi koko olemassaolonsa aikana Suomen toiseksi suurin maatalouskoulu, jota joskus luonnehdittiin Idän Mustialaksi. Kurkijoella toimi toinen Suomen agrologeja kouluttavasta maamiesopistosta vuosina 1910-1940. Kirja on uusi tietokirja Kurkijoen hovin päätilan historiasta.

Kurkijoen entisen hovin päätilalle luotiin 1870-luvulla maan toiseksi suurin maatalouskoulu, jonka esikuva oli Tammelassa sijaitseva maan vanhin ja suurin maatalouskoulu Mustiala. Kurkijoen maanviljelyskoulusta (1874-1897) kehittyi menestystarina.

Maanviljelyskoulu loi nopeasti oman identiteetin ja perinteet. Maanviljelyskoulun oppilaiden koulutus oli oman aikansa huippua. Kirjassa nostetaan esiin unohdettu Kurkijoen maanviljelyskoulun meijerin maine. Kurkijoen maanviljelyskoulun meijerin voi oli erityisen kuuluisaa ja palkittua. Kurkijoen maanviljelyskoulun voita syötiin Pietarissa ja Lontoossa asti. Laatokan rannalla sijaitsevan Kurkijoen maanviljelyskoulun elämä oli elävää ja kansainvälistä. Laatokka muodosti luontevan yhteyden suurkaupunki Pietariin.

Koulun statusta nostettiin vuonna 1897. Kurkijoen ylempään maanviljelyskouluun (1897-1910) rakennettiin mm. Lars Sonckin ja Theodor Höijerin piirtämiä rakennuksia. Helsingin yliopiston alettua kouluttaa agronomeja koulun statusta alennettiin. Kurkijoen maamiesopisto perustettiin vuonna 1910. Koulun oppilaat osallistuivat valkoisella puolella Suomen sisällissotaan, jota maamiesopistossa johdonmukaisesti kutsuttiin vapaussodaksi.

Maamiesopiston opetus oli laadukasta. Eräs opiston opettajista oli maailmankuulu jäkälätutkija Veli Räsänen. Tietynlainen tähtihetki koettiin, kun Kurkijoen oma poika, tasavallan presidentti Lauri Relander vieraili vuonna 1925 Kurkijoen maamiesopistossa. Presidentti oli maanviljelyskoulun opettajan Evald Relanderin poika.

Talvisota syttyi vuonna 1939. Vuonna 1940 koulu yhdistettiin Mustialaan. Mustialan perinneyhdistys ry vaali Kurkijoen maamiesopiston ja sen edeltäjien historiaa. Filosofian tohtori ja tietokirjailija Aleksi Ahtola on aiemmin tutkinut maailmansotien välistä aikaa Suomessa. Hänet on palkittu arvostetulla numeroidulla K.J. Ståhlberg -taidemitalilla.

Kirjassa on 126 numeroitua sivua + lähteet, liitteet ja hakemisto (yht. 147 sivua).