Bouvard ja Pécuchet on Gustave Flaubertin (1821-1880) kirjallinen testamentti, 1800-luvun kirjallisuuden merkillisimpiä oikkuja, avainteos, jota alettiin ymmärtää ja arvostaa vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Romaani kertoo kahdesta jäljentäjästä, jotka muuttavat toisen saaman perinnön turvin maaseudulle Normandiaan ja ryhtyvät tutkimaan eri tieteitä. He perehtyvät vuoron perään maanviljelyyn, lääketieteeseen, geologiaan, historiaan, kirjallisuuteen, politiikkaan, uskontoon... mutta pettyvät ja kyllästyvät aina. Mikään teoria tai aate ei tunnu pitävältä.

Yhtenä ensimmäisistä Flaubert alkoi vakavasti epäillä kielen kykyä kuvata todellisuutta. Tekijänsä sanoin Bouvard ja Pécuchet on "farssiksi vedetty kriittinen ensyklopedia". Se tutkii paitsi kirjallisuuden, myös inhimillisen ymmärryksen rajoja.

Nykymaailmassa, jossa jokamies kulkee kadulla kaikki maailman tieto ja kirjallisuus povitaskussaan ja ajatus totuudesta tuntuu oudon vanhanaikaiselta, Flaubertin satiiri puree yhä viiltävämmin...

Antti Nylénin vuonna 2003 ilmestynyt suomennos julkaistaan nyt tarkistettuna laitoksena.