Lauri Ikonen oli kansallisromanttinen säveltäjä ja säveltäjien tekijänoikeusjärjestö Teoston perustajajäsen ja ensimmäinen toimitusjohtaja. Hänen sävellystyylinsä, jossa maltillinen koruttomuus yhdistyy aitoon tunneilmaisuun, oli vahvasti sidoksissa kansallisromanttiseen suuntaukseen – häntä kutsuttiinkin ”viimeiseksi sibeliaaniksi”. Ikosen viimeiset sinfoniat, nro:t 5 ja 6, saivat kantaesityksensä vasta 2000-luvulla. Parhaimmillaan säveltäjä on pienimuotoisten tunnelmakuvien luojana; niistä esimerkkinä ovat tähän julkaisuun kootut pianoteokset ”Kesäkuvia”, ”Tanssisarja” sekä ”Suvinen sarja”, joiden sävelkielen raikkaus vie tulkitsijan sotien välisen Suomen kesäiseen, järvien ja peltojen täplittämään, heinäntuoksuiseen maisemaan.