Kantatie katoaa pimeään.
Sen läpi kajastavat lahden vastarannalla palaneen sahan valot, Jumala ja huominen.

Sanoja äidin ja mummun kuolemasta ja elämästä. Kantatiestä ja pihakoivusta. Pientareista, saunanlämmittämisestä ja Haapamäen radasta. Rakkaudesta ja ikävästä.

Kirjaan kirjoitetut nimet luetaan, tuohukset sytytetään hiekka-astiaan kirkon etuosassa. Hiljainen seurakunta istuu, viulisti painaa soittimen leukaansa vasten. Seurakuntasalissa on tarjolla kahvia ja piirakkaa.

Rakkaudella ja ikävällä.

perukirja toimitetaan pankkiin
ja osuusmaksu palautetaan.
Ihminen itse on tallessa Jumalan muistissa,
rakkaimpiensa ja veroviranomaisten muistissa.
Elämä ylitetty pientareelta pientareelle,
coast to coast.