Kirjan kirjoittaja, Pohjois-Irlannissa asuva -Veronika van Duin kertoo esipuheessaan, miten hänen äitinsä sairaus ja lähestyvä kuolema avasi hänelle sisäisen näkemisen portit: "Sisäisesti hän otti minut mukaan matkalleen kohti tuonpuoleista todellisuutta, jota me tällä puolella virtaa elävät kutsumme kuolemaksi. Kykenin ylittämään kuolemanvirran hyvin monissa tilanteissa ja näin, koin ja kuulin, mitä enkeleiksi kutsumillamme olennoilla on sanottavaa meille kuolevaisille täällä maan päällä ja miten enkelit lempeästi ohjaavat meitä, kun saavutamme kuoleman jälkeen uuden tietoisuudentilan. Minua valmisteltiin näihin kokemuksiin jo paljon aikaisemmin. Merkittävät unet ja sisäinen pakko löytää sopivia meditaatioita olivat ensimmäisiä merkkejä, samoin väkivaltaisesti Kambodzassa kuolleen pienen tytön vaatimus saada minulta apua kuolemanvirran ylityksessä. Hänen hellittämätön huutonsa tavoitti sieluni, vaikka en ollut koskaan tavannut häntä maan päällä. Tämä herätti minut näkemään, että tuonpuoleinen on todellisuutta. Päätin kirjoittaa tämän kirjan kolmiosaisena. Ensimmäinen osa käsittelee polkua, jota kuljin henkiseen näkemiseen. Siinä olen yrittänyt kuvata totuudellisesti henkisiä tapahtumia, jotka kutoutuivat arkiseen elämääni. Toinen osa on päiväkirjaa äitini kuolemasta. Siinä hoitamisen ja siivoamisen perusasioiden keskellä tuonpuoleinen avasi kauneutensa ja varmuutensa minulle sisäisinä näkyinä. Kolmannessa osassa olen kertonut, miten opin ymmärtämään hengen maailman tarkoitusta ja niitä opetuksia, joita sain henkiolennoilta. Heidän rakkautensa loistaa meihin yli sen virran, joka erottaa tämän maailman tuonpuoleisesta maailmasta. "