Viljakkalan murrekirjan kertomukset on kirjoitettu äänitteistä murteen mukaisesti. Mitään ei ole siloiteltu eikä kaunisteltu. Elämä oli ankaraa, heikot sortuivat, voimaa ja taitoa pidettiin arvossa. Taudit parantuivat "hyvällä uskolla ja kovalla puheella". Ilon niin kuin surunkin juhlat juhlittiin vahvojen ruokapitojen ja sahdin voimalla. Ihmiselle oli kunniaksi, jos hän sai "täydet ristit" lukusijoilla, jos hän oli pätevä tarksvärkkipäivänä ruispellolla ja ohrariihellä tai osasi sahdin valmistuksen jalon taidon tai kykeni tekemään pellavan kankaaksi - ja kasvattamaan lapsiparvensa kelpo kansalaisiksi.
Kirjan lopussa on noin 4000 eri sanaa käsittävä hakemisto. Teoksen liitesivuilla on 56 valokuvaa Viljakkalasta, enimmät vuosikymmenien takaa. Joukossa on kiintoisia ryhmä- ja henkilökuvia, vanhoja kylämaisemia ja rakennuksia sekä harvinaisia työkuvia.