Itse asiassa voisin yhtä hyvin olla kirjoittamatta. Eihän se ole mikään velvollisuus. Sodan jälkeen pysyttelin enimmäkseen taka-alalla eikä minun, Luojan kiitos, toisin kuin eräiden entisten kollegojeni, tarvinnut koskaan kirjoittaa muistelmiani puolustellakseni tekojani, koska minulla ei ole mitään puolusteltavaa.

En kadu mitään: tein työni, siinä kaikki. Saatoin loppua kohden epäilemättä venyttää rajoja, mutta silloin en ollut enää täysin oma itseni, horjahtelin ja sitä paitsi maailma ympärilläni sortui, en ollut ainoa joka meni sekaisin, se teidänkin on myönnettävä. Vaikka minulla onkin ollut monia heikkouksia, olen aina ajatellut, että ainoat välttämättömät asiat ihmisen elämässä ovat hengittäminen, syöminen, juominen ja ulostaminen, sekä totuuden etsintä. Muu on ylimääräistä.

Maximilian Aue on entinen SS-upseeri, nykyinen pitsitehtailija Etelä-Ranskassa. Hän kertoo hyytävän tarinansa, sotakokemuksensa Ukrainasta Stalingradiin ja Hitlerin bunkkeriin. Pahuuden tutkielma haastaa lukijan miettimään, miten tavallisista ihmisistä saattoi tulla natseja. Natsien valtakunnan vaiheita Littell dokumentoi tarkasti. Teos onkin herättänyt Ranskassa paitsi ihailua myös kiivasta väittelyä siitä, onko mahdollista eläytyä uskottavasti SS-miehen asemaan.

Amerikkalais-ranskalaisen Jonathan Littellin (s. 1967) romaani oli valtaisa arvostelu- ja myyntimenestys ilmestyessään 2006. Se sai Goncourt-palkinnon ja Ranskan akatemian suuren palkinnon. Littell on aikaisemmin työskennellyt seitsemän vuotta kansainvälisissä avustustehtävissä muun muassa Bosnia-Hertsegovinassa, Tsetseniassa ja Afganistanissa.