Tämä on tarina ajasta, jolloin Helsinki laajeni voimakkaasti. Se kuvaa erityisesti myyttisen Itä-Helsingin syntyä. Sen näkökulma on nuorison ja ajankuva viiltävän tarkka. Sen tyyli on toteava ja tragikoominen, sen kertoma kutsuu ajattelemaan.

Sakari Kirjavaisen toinen romaani Tinaharkko kertoo Jappe Kärpäsestä, hänen perheestään ja kavereistaan. 70-luvun mellunmäkeläisistä, joiden tie vie milloin Sipoon metsiin, milloin Etelä-Helsingin hetteikköihin tai vaikka Kööpenhaminaan, Neuvosto-Karjalasta puhumattakaan.

Joku kuolee matkalle, joku palaa takaisin.

Hieno romaani tärkeistä asioista, lohdullinen kuvaus ”lohduttomuudesta”.

Jos on Mellari sielussa, niin mitä sinne muuta mahtuu?