Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas 2016. Vahva romaani muutamasta kuohuvasta viikosta Euroopan hulluna vuonna, valheista ja hylkäämisistä mutta myös uudelleen viriävästä toivosta

Elokuussa 1968 arkkitehti Juho Tiihonen palaa kotikaupunkiinsa Kuopioon, joka on muutoksen kourissa. Elementtikerrostalot kohoavat, vanhat puutalokorttelit häviävät. Niin katoavat myös kaupunkilaisten muistot, joita poliittisesti herännyt Stella Mertanen nauhureineen tallentaa. Eläkkeelle jäänyt Lassi Tuomi hoitaa pientä lapsenlastaan. Annaa masentaa siirtolapuutarhamökin jyrääminen moottoritien alle. Mitä tapahtui keväällä 1945? Juho tajuaa, että hänelle on valehdeltu vuosikaudet. Minne lapsuudenystävä katosi? Kun maailma järkkyy, eniten kärsivät lapset.