Massiivinen pilvinauha nousi lehmusten takaa kuin rivi hampaita musta kita ammollaan. Ukkonen vyoryi mereltä päin. Korviin kantautui matalaa murinaa ja voimistuva tuuli taivutti puiden latvoja. Taivas pimeni kuin maailmanloppua enteillen.

Minna Nuotion esikoisromaani on aistikylläinen kertomus uskonnon uhrin etsikkoajasta. Villiin luontoon, ulkosaaristoon yksin purjehtinut kasvitieteen ylioppilas huomaa eläneensä vuosia veitsen terällä. Hän ryhtyy selvittämään traumatisoivan lapsuutensa kerrannaisvaikutuksia päätyen tragikoomistenkin tapahtumien keskipisteeseen.

Selvittäessään uskonnon varjolla tehtyjä pikkurikoksia Nuotio välttää pelkistäviä yksinkertaistuksia, sillä tutkijan uteliaisuudella jokaisen yksityiskohdan takaa voi paljastua kaivattua tietoa. Kohtaamme vivahteikkaasti piirrettyjä henkilöhahmoja kulttuurihistoriallisine piirteineen; eleet, valheet ja maneerit määrittävät eksymää. Lopussa mitkään koordinaatit eivät enää täsmää.

Minna Nuotio (s. 1979, Hartola) on Helsingissä asuva esikoiskirjailija, joka työskentelee kirjoittamisen ohella kuvataiteilijana ja puutarhurina.